Vertigo, 20.11.2009

Pohjanmaan poikien Arkadia yhdistää musiikissaan Sentencedin tyyppistä synkistelyä kasarihevin kaanoniin ja jopa örinäosaston.

Paikoitellen homma toimiikin messevästi, mutta eri tyylien välillä pomppiminen tekee promosta hieman linjattoman. Melankolinen metalli on vaikea tyylilaji hevibändejä vilisevässä Suomessa.

Parhaimmillaan Arkadia toimii mallikkaasti, mutta viiden biisin promoon mahtuu liikaa tyhjäkäyntiä. Myös laulaja Antti-Jussi Valkaman suoritukset vaihtelevat biiseissä paljon, ollen välillä mallikasta, välillä häiritsevää.

Hyvää: bändin soitto on jämäkkää.
Kehitettävää: tyylilajista toiseen hyppiminen tuo välillä levottoman fiiliksen.

reviewer:
Jarkko Ambrusin
Inferno, 23.10.2009

Eteläpohjanmaalainen Arkadia tarjoaa supermelodisuutta. Edellisestä tuotoksesta jäi bändistä ja sen sävelistä eheämpi maku suuhun, tällä tuotoksella ei vaan tahdo saada oikein mistään kiinni. EP:n viidellä biisillä ei ole juuri mitään yhteistä ja selkeää linjaa, siellä täällä tosin erilaisia ja hyviäkin ideoita ripoteltuna. Kitaroihin pohjautuva työskentely on soitannollisesti toimivaa, mutta nyt kompastuskiviä kasaantuu eteen vokaaleiden suhteen. AJ Valkaman sinänsä hyvä ääni ei pääse tällä kierroksella oikeuksiinsa ja tuppaa välillä jo ärsyttämäänkin. Ensi kierroksella harppausta taas eteenpäin, eikös joo?

reviewer:
Aadolf Virtanen
Metal Express, 6.10.2009

Through the coldness and shimmering light, there are various answers to life’s troubles. Throughout the eyes of the Finnish depressive Melodic Heavy Metal act, Arkadia, the superlative solution is to let it go because it is not worth the suffering. Arkadia’s message is quite similar to another late Finnish band which broke up four years ago. That band was Sentenced, which held the observation of life as if everything in it is grey and if there is pain, the act of life’s release is the nature of solutions. This type of message can be twisted and misunderstood if one is not searching his thoughts deep enough. Through Arkadia's new EP , A Drop For The Last, the message is conveyed in several ways. In the course of the EP’s music and lyrics there is an approach to life’s troubles and problems in a rather unique way. This sort of preaching is what is so interesting in their material.

Back in the day, Sentenced was the first band, which in earlier years, endorsed itself with pain and its reprocussions while demonstrating an incredible manner with a full introduction to what is to be subjective to it. Arkadia can be recognized as Sentenced's successor in regards to these sorts of themes. Yet they were able to create, especially by the way of the music and sound, various compositions that will capture the listener and draw him into slightly further extreme areas. While using these elements, which can be found on Sentenced’s early and late albums, such as the pattern of cold and almost emotionless clean vocals as bounded part to the old guitar harmonies, Arkadia uses other components taken from Extreme Doom and Melodic Death Metal to create an exceptional type of Heavy Metal. Equipped with an astonishing production and skilled musicians, A Drop For The Last, presents strong and expressive harmonies and profound chunky riffs , solos , and atmospheric keyboards which straddle the coldness of Finnish Metal. Also include a set of vocals mixed with strapping growls alongside cold and depth clean hymns.

A Drop For The Last contains long winded aggression along with with a chilling gloom. The entire EP is exciting and it will drive you through the depths of pain itself. Try to pay attention to the lyrics after you get over the main assault from the music. “If That Day Should Come” is a rather easy likable song on the EP , it has great melodies and a classic intro. “Realization” is the most brutal of them all and has similarities to Sentenced’s Death Metal era yet Arkadia are sharing something of their own. “My Life Is Mine” is a strong mix of melodic music with chilling growls of ice, this one is all about personal decisions with no regrets. “Insecure” is a feeling that everyone has from time to time, the song is diverse with sadness and anger. The pain cries out through a wonderful solo. “A Drop For The Last” is the perfect way to end a release, by the book as Arkadia presents a Sentenced like song with a few touches of their own traits. This one has everything; Doom like riffs, great drumming, well performed vocals , classy keys and chilling solos.

Antti-Jussi Valkama, the band’s lead singer , was right indeed , Arkadia is a band worth knowing. It should be endorsed by the Metal world because its an outright gem.

9/10

reviewer:
Lior Stein
Soundi, 9/2009

Arkadia on tuttu nimi demopalstoilta ja bändi on työskennellyt tasaiseen tahtiin. Demojakin on ehtinyt ilmestyä viisi. Johdonmukaisuudesta kiitos kuuluu sille, että bändin kokoonpano on säilynyt samana alusta lähtien. Arkadia tietää mitä se tekee ja ideoita tuntuu riittävän. Sentencedin haamu kummittelee jossakin biisien ytimissä ja kitaramelodiat värittävät kappaleita komeasti. Biisit tahtovat silti jäädä hieman harmaiksi eikä asiaa auta lainkaan, että laulajan puhtaat lauluosuudet ovat vaisuja. Murinapuolella solisti onnistuu paremmin, mutta Arkadia ei nyt vain satu olemaan deathbändi.

reviewer:
Marko Säynekoski
Metal Observer, 20.7.2009

Finland’s ARKADIA do not like releasing full albums. They like releasing demos and EPs. “A Drop For The Past” is the follow-up EP to 2007’s “Circle Of Distress,” and it appears that quite a few changes have been made since that last EP, nearly all of them for the worse.

For starters, most of the Power Metal trappings of the first EP have been ditched in favour of a rawer, dirtier Heavy Metal style. The riffs are no longer intricate and IRON MAIDEN-esque, but more languid and drawn-out. The title track chugs along at a yawnworthy pace, which is certainly a far cry from the brisk, energetic tracks found on “Circle Of Distress.” “If That Day Should Come” is a little better thanks to its epic feel, but not by much.

The second major issue is the vocals. They feel like they’ve actually gotten worse since the first EP, and in addition to that, the band has begun to experiment with some Death Metal voices. The growls feel out of place and add nothing to the quality of the songs. “Realization” is all but ruined by the vocals, which is a shame, because the riffs in the song are pretty decent.

Perhaps it’s a good thing that ARKADIA is still experimenting with EPs rather than releasing a full-length album, because they can’t seem to settle on what kind of sound they want. They’ve gone from decent Power Metal to subpar Heavy Metal with Death Metal trimmings. The old sound on “Circle Of Distress” sounded much more polished; “A Drop For The Past” is a bit of a mess.

5/10

reviewer:
Mitch
Desibeli.net, 13.5.2009

Etelä-Pohjanmaalla juurensa kasvattanut Arkadia palaa parin vuoden jälkeen, eikä meno ole juuri muuttunut sitten edellisen Circle of Distress kiekon. Ryhmän työstämä metalli on melodista mutta rujoa, eikä tuotos sovi oikein mihinkään olemassaolevaan kategoriaan. Toisaalta kappaleiden runsaat melodiset osat viittaavat brittein saarten pitkään metalliperinteeseen, mutta samalla mukana on pärisevää mustuutta jossa on deathin, blackin, thrashin sekä jopa punkin palasia. Pääosin kiivastempoiset kappaleet vievät pakettia vauhdilla eteenpäin, tosin välillä yhtye on ideoitaan nopeampi. Laulu on yhdistelmä ärinää, kärinää sekä puhdasta vokalisointia ja soundien tavoin sekin tuntuu laadullisesti vähän heittelehtivän kappaleesta toiseen. Arkadialla on epäilemättä selkeä visio toimistaan ja tavoitteistaan, mutta materiaalin ja tyylin hajanaisuudesta johtuen ne jäävät edelleen tavoittamatta.

reviewer:
Mika Roth

(C) Arkadia, 2003-2010
site design by Mikko Järvenpää